1950 - luku

Teksti koottu kunniajäsenen,  Marita Markkulan ent. Lähteinen, tekemän historiikin pohjalta.

1951 - 1952 vuosina puheenjohtajuutta hoiti kirjuri Silmu Hakala sihteerinään Olavi Andreasen Lylystä ja varapuheenjohtajana Pentti Pohja. Hakala joutui kuitenkin muuttamaan kesken kauden muualle työnsä takia ja kun sihteerikin sairastui jäi kokoustoiminta puutteelliseksi, eikä tältä ajalta ole mitään kertomuksia arkistoitu.

Tallella olevista kilpailukorteista ilmenee kuitenkin kilpailutoiminnan olleen suhteellisen vireää, niitä pidettiin sekä Mäntän, että Lylyn radoilla. Jäsenmäärä pysytteli 60 hengen molemmin puolin.

Piirinmestaruuskilpailuihin osallistuttiin ja sotilaspistoolin kuvioammunnassa Olavi Andreasen voitti piirinmestaruuden.

Valtakunnallisesti vuosi 1952 oli suuri ja tärkeä, olympiavuosi. Mänttäläiset eivät aivan yltäneet kilpailutasolle, mutta kisoja käytiin kannattamassa katsomosta käsin.

SAL kehoitti, tai velvoitti, kaikki seurat osallistumaan varojen keräämiseen, mihin mänttäläisetkin laiskanlaisesti yhtyivät.

1953 valittiin uusi puheenjohtaja, tällä kertaa Orivedeltä asti Erdhard Viuhko tarttui peräsimeen, sihteerinään S. Tiensuu, joka oli Lylyn varikon miehiä.

Toiminta jatkui vielä vilkkaana. Jäsenmäärä pysytteli samana. Ampumalajeina suosituimmiat olivat näinä aikoina perinteiset pienois- ja sotilaskiväärilajit sekä pistoolissa kuvioammunnat.

Hirviammuntakin oli otettu kilpailuohjelmaan ensi kerran lokakuussa 1951. Se ammuttiin siihen aikaan 20 kertalaukauksena saksanhirveen. Jälleen osallistuttiin Hämeen piirin ampumamestaruuskilpailuihin joukkueella E. Viuhko, E. Parkkila, E. Niinilammi, M. Honkanen ja P. Larmi. 1954 seura sai puheenjotajakseen oman paikkakunnan miehen työnjohtaja Tapio Toivolan Mäntästä. Varalle valittiin Mauri Honkanen samoin Mäntästä ja sihteerin tehtävät otti edellinen puheenjohtaja E. Viuhko.

Vuosia 1954 - 1957 värittivät monet ongelmat. Rahapula oli krooninen. Jäsenmaksuna perittiin 200 markkaa, sillä ei paljon pönkitetty aneemista seuraa, vallankin kun jäsenmääräkin kuihtui. 1956 oli enää 30 innokasta harrastajaa, ilman kunnollisia aseita ja ratoja. 1955 anottiin veikkausvoittovarjoja 100 000 mk ja tehtiin anomus Serlachius OY:lle Mäntän ampumaradan kunnostamisesta, sekä pyydettiin varoja taulujen ja patruunoiden ostoon, tuloksetta. Aika ei ollut otollinen.

Varojen keräämiseksi painatettiin seuralle kankainen rintamerkki Aamulehdessä ja yritettiin myydä sitä, erikoisemmin onnistumatta siinäkään. Enää ei ollut kilpailutoimintaakaan.

1956 pidettiin vuosikokous, jossa voitiin todeta tilanteen toivottomuus. Yritettiin vielä hengitellä kilpailutoimintaa kevääksi ja Paavo Larmi lahjoitti Paavon kiulun, josta sitten kilpailtiin Mäntän seudun reserviupseereiden, aliupseereiden ja Keuruun reservi- ja aliupseereiden kesken. 1957 seura oli kuitenkin vaipunut täydelliseen hiljaisuuteen, vain liiton tiedote kertoo 33 optimistisen henkilön kuuluneen Mäntän Seudun Ampujat ry:een. Paavon kiulun jäädessä odottamaan parempia aikoja, se nimittäin siirrettiin MSA:n ja KeuSA:n väliseen seuraotteluun 1960-luvulla.